Ole Wackström

Im Memoriam

Ole Wackström

Ole Rafael Wackström (1932-2015) oli Akilleen ja koko Suomen pyöräilyn legenda.
Wackström edusti Suomea kaksissa olympialaisissa.

IM MEMORIAM

Keskiviikkona 8.4.2015 82-vuotias Akilleen legenda Ole Wackström menehtyi lyhyen sairastamisen jälkeen. Ole Wackström oli ja eli läpi elämänsä rakkaan lajinsa maantie- ja ratapyöräilyn parissa. Hän tapasi useita kertoja viikossa ajaa vakiolenkkiään Renumin, Jakarin ja Isnäsin suunnalla. Vielä muutamaa viikkoa ennen kuolemaansa Ole nähtiin pyörälenkillä.

Viime vuosinaan Wackström seurasi innostuneena Akilleen käynnistynyttä projektia palata jälleen Suomen huipulle. Vuoden 2014 Porvoon Ajoissa Ole seurasi suurella mielenkiinnolla maalialueella kilpailuun valmistautumista ja kisan kulkua sekä seurusteli Akilleen joukkueen kanssa. Kisaan osallistui myös Akilleen paitaan palannut ja aikanaan Ole Wackströmin valmennuksessa ollut Marek Salermo, jonka edesottamukset olivat tarkan seurannan alla.

Ole Wackström syntyi 20.9.1932 Porvoon maalaiskunnan Bosgårdin kylässä. Pyöräilystä hän innostui Porvoon Akillesta edustaneen Albin Anderssonin ihmetekojen ansiosta. Andersson menetti sodassa toisen kätensä, mutta pystyi haastamaan Suomen pyöräilyparhaimmiston sotavammastaan huolimatta.

Aktiiviurallaan Ole Wackström edusti Suomea kaksissa olympialaisissa. Méxicossa 1968 hän sijoittui neljän kilometrin takaa-ajossa 16:nneksi Suomen ennätyksellä 4.50,76, joukkueajossa 19:nneksi sekä henkilökohtaisessa maantieajossa 57:nneksi. Münchenissä 1972 hän sijoittui 100 kilometrin joukkueajossa 18:nneksi kanssa sekä keskeytti henkilökohtaisessa maantieajossa. Wackström toimi lisäksi kahdesti Suomen pyöräilyjoukkueen valmentajana Moskovan olympialaisissa 1980 ja neljä vuotta myöhemmin Los Angelesin kisoissa.

Hän osallistui MM-kilpailuihin neljästi 1959, 1960, 1967 ja 1971. Pohjoismaiden mestaruuskisoissa parhaat sijoitukset tulivat joukkuekilpailussa (pronssia 1964, 1968 ja 1971). Arvostetun pyöräilyklassikon Porvoon ajon hän vei nimiinsä vuonna 1968, ja seuraavana vuonna hän oli ykkönen Turun Kortteliajoissa. Hän voitti maantie- ja ratalajeissa vuosina 1955–1974 yhteensä 29 Suomen-mestaruutta, joista kolmetoista tuli henkilökohtaisista lajeista. Hän teki Suomen ennätyksiä muun muassa 5 kilometrillä (6.32,5), 10 kilometrillä (13.20,8), 20 kilometrillä (27.11,6), 30 kilometrillä (41.12,0), 40 kilometrillä (55.13,0) sekä tunnin ajossa (43 415 m).

Hänen poikansa Patrick ja Sixten Wackström, kuten myös veljensä Erik ja Bror Wackström ovat menestyneet pyöräilijöinä.
Kun Olen oma aktiiviura päättyi, hän jatkoi valmentajana, kun pojat Patrick ja Sixten nousivat kansalliselle huipputasolle 1970-luvun lopulla, heitä valmensi isä, Olen veljet Erik ja Bror toimivat mekaanikkona ja huoltajana.

Omien poikiensa lisäksi Wackström valmensi Harry Hannusta, myöhemmin myös Kjell Carlströmiä, joka on nykyään ammattilaistalli IAM:n urheilujohtajana. Wackström oli tiiviisti mukana aikoinaan Akilleen juniorivalmennuksessa mm. valmentaessaan Marek Salermoa. Olella oli aina nuoriin pyöräilijöihin positiivinen ja kannustava asenne. Olen positiivinen palaute kannusti aikanaan suuresti myös nykyistä ammattilaistamme Joonas Henttalaa.

Harva suomalaisperhe on jättänyt pyöräilyyn yhtä vahvan jäljen kuin Wackströmin perhe.

Patrick Wackström
Patrick Wackström

ISÄNI OLE

Isäni Olen ura oli monessa mielessä luonnollista jatkoa Porvoon vuosikymmeniä jatkuneelle pyöräilyperinteelle, joka sai alkunsa jo 1920-luvulla, kun Raul Hellberg vei Porvoon Suomen ja Pohjoismaiden pyöräilykartalle. Albin Andersson oli isäni suuri idoli, olihan hän pyöräilypiirien suuri nimi Porvoossa sotien jälkeen. Sodassa Albin menetti toisen kätensä. Isä oli uskollinen Porvoon Akilleelle koko ikänsä, ja hänestä tuli yhdistyksen kunniajäsen.

Isälläni oli kuusi sisarusta, ja hän varttui Bosgårdissa, noin 10 kilometriä Porvoosta itään. Urheilu astui varhain kuvaan. Lempiharrastuksia olivat hiihtäminen talvella ja pyöräily kesällä. Pyöräily aloitettiin Sannaisten nuorisoseuran toimesta. Birger Fransman oli sen alkuunpanija. Vuonna 1949 isäni sai 17-vuotiaana tätinsä Ailin avustuksella kerättyä riittävästi rahaa omaan ensimmäiseen oikeaan kilpapyöräänsä, eikä mennyt pitkään, kun tulosta alkoi syntyä.

Pyöräilyurallaan Ole keräsi monen monta voittoa ja teki useita huipputuloksia. Uran pituudesta ja menestyksestä kertoo, että hän voitti viimeisen SM-mitalinsa 43-vuotiaana vuonna 1975. Silloin hän voitti Akilleen väreissä hopeaa 100 kilometrillä. Yksilökilpailuissa Ole voitti 13 SM-kultaa, ja joukkuekullat mukaan lukien kirkkaimpia mitaleita kertyi yhteensä 29 kappaletta vuosina 1955-75. SM-mitalien kokonaismäärä oli peräti 59, joista 32 yksilökilpailuista, mikä kertoo omaa tarinaansa isäni Olen merkityksestä Suomen pyöräilyhistoriassa. Näiden lisäksi Ole voitti 46 Svenska Finlands Idrottsförbundin (SFI) mestaruutta.

Lyhyt vilkaisu Olen kansainväliseen uraan on myös paikallaan. Hän edusti Suomea Meksikon olympialaisissa 1968 ja Münchenin kisoissa 1972. Hän osallistui neljästi MM-kisoihin ja Pohjoismaiden mestaruuskisoihin 10 kertaa. Arvokisojen lisäksi Ole ylsi useaan kärkisijoitukseen ulkomaisissa kisoissa, ja hän tehtaili useita Suomen ennätyksiä radalla.

Kaikesta menestyksestä huolimatta yksi voitto oli Olen mielestä ylitse muiden. Se oli Porvoon ajojen voitto 26. toukokuuta 1968. Voittaminen hurraavan kotiyleisön edessä Porvoon urheilukentällä oli parasta ikinä, eikä tuo tunne ikinä kaikonnut Olen mielestä. Aktiivikautensa jälkeen Ole valmensi olympiapyöräilijöitämme, mm. Moskovan kisoihin 1980 ja Los Angelesin kisoihin 1984.

Mainittakoon vielä, että alkuperäiseen Wackströmien klaaniin kuuluivat myös Olen veljet Erik ja Bror, jotka molemmat ylsivät mitalisijoille SM-tasolla.

Minun pyöräilykiinnostukseni heräsi kesän 1967 paikkeilla. Isäni Ole osallistui pyöräilyn MM-kisoihin Hollannissa ja toi tuliaisiksi Peugeotin t-paidan, samanlaisen jota ammattitallin ajajat käyttivät. Siitä alkaen käytin paitaa ahkerasti. Vuonna 1968 minä pyysin kilpapyörää ja jo seuraavana päivänä minulla olikin käytetty Crescent pyöräilyjaoston ylijäämävarastosta. Ellen väärin muista, veljeni Sixten sai Monarkin käyttöönsä vain vähän myöhemmin.

Vuonna 1973 minä aloitin harjoittelun isäni ja naapurimme, Yngve Tallstenin kanssa. Me kiersimme niin sanottua Ilolan kierrosta eli Sannainen-Porvoo-Ilola-Sannainen. Me kiersimme yhden, kaksi tai kolme kierrosta, ja se oli pyöräkouluni sinä kesänä. Syksyllä minä voitin ensimmäisen SM-kultani Kälviällä 20 km aika-ajossa luokassa M15. Ole Wackströmin muistoajon reitti noudattaa osin juuri tätä meidän käyttämää harjoituslenkkiä.

Olen harjoittelulenkit Harry Hannuksen kanssa säässä kuin säässä ovat legendaarisia. Hän toimi myös monta vuotta SFI:n pyöräilyjaoston valmentajana. Olella oli myös useita ”opetuslapsia”, joille hän jakoi laajaa kokemustaan ja suurta osaamistaan urheilun saralla.

Olen oppipojat ovat erittäin kiitollisia siitä, että Akilleen pyöräilyjaosto kunnioittaa Ole Rafael Wackströmin muistoa järjestämällä muistoajon.

Kunnioittaen, Olen poika Patrick Wackström

Lähteet: Perhearkisto ja Pelle Björkman
Kuva: Kristoffert Åberg